Ensimmäinen kirjoitukseni upouuteen blogiini tulee ristiriitaisissa ja haikeissa tunnelmissa. Olen viime päivinä kiihtyvällä tahdilla järjestellyt muuttoani Pakistaniin ja samalla hyvästellyt ystäviäni ja sukulaisiani eri puolilla maata. Juuri äsken pidin läksiäiset part II vanhempieni luona ja ilokseni suurin osa ystävistäni saapui paikalle. On se vain ihanaa huomata ystävyyden kantavan kaikista hurjista päähänpistoistani ja ulkomaan komennuksistani huolimatta. Tahdon tässä julkisesti kertoa kaikille, miten ihania ystävia minulla on. Olette kaikki rakkaita ja toivon näkeväni teidät vuoden päästä terveinä ja onnellisina. Viikko sitten vietin ensimmäisiä läksiäisiä Jyväskylässä ja on se vain kiva huomata millaisen joukon huippuystäviä sitä olen opiskelujen aikana onnistunut keräämään ympärilleni. Ja miten monialaisen, poikkitieteellisen ja kansainvälisen. Rakkaat terveiset myös Jykylän porukalle. Pitäkäähän kaupunkia pystyssä mun ollessa poissa. Isoimman kyynelen aiheutti kuitenkin äitini hyvästely sunnuntaina. En ehdi nähdä häntä enää ennen lentoani ja kyllä se raskaalta tuntuu, ettei omaa äitiään näe vuoteen... siis VUOTEEN. Käsittämätöntä.
Seuraavat kaksi päivää ovat viimeiset Suomen kamaralla vuoteen ja ne kuluvat samoissa merkeissä kuin edelliset pari viikkoa eli pakaten ja lähtöä valmistellen. Omaisuuteni palasi vanhempien nurkkiin (heidän ilokseen hehe) ja talo on kuin pommin jäljiltä. Samalla on kyllä tullut tehtyä suursiivousta ja kaikki vanha tarpeeton on mennyt joko kierrätykseen tai roskikseen. Mutta vuosien varrella tavaraa on myös kertynyt, joten ei se saaliini mitenkään pieneksi ole vuosien varrella jäänyt. Yritän toteuttaa immateriaalista elämää ja vastustan turhaa kulutusjuhlaa, mutta pelkkiä kirjoja ja koulujuttuja kertyy laatikkokaupalla. Seli seli. Maailmalla seikkailu vain on helpompaa ilman valtavaa kiinteää omaisuutta kotimaassa. :D
Koko Pakistanin prosessi on ollut harvinaisen nopea. Heinäkuun alussa minua haastateltiin ja rehtori hyväksyi hakemukseni, joten sain paikan. Tämän jälkeen aloin vauhdilla selvittää viisumiasioita ja järjestellä muuttoa eli tiedossa oli neulatyynynä oloa, rahareikiä ja kämpän tyhjennys Jyväskylässä. Vielä edessä on muuton viimeistely, tavaroiden pakkaaminen matkalle ja suomikaman osto tuliaisiksi, noin muutaman mainitakseni. Perjantaina jätän suomitomut taakseni ja sunnuntaina minun pitäisi olla perillä Karachissa. Inshallah. Ja vielä on hyvästeltävä ihmisiä ja halittava viimeiset halit. Vuosi toivottavasti kuluu nopeasti ja itsepähän olen valintani tehnyt. Talveksi pois niin kuin muuttolintu.
Ensi kesänä nähdään, rakkaat ystävät ja sukulaiset. Koittaakaahan kestää ja voikaa hyvin.
-Kirsi
